Lapsellista ja mukavaa

Astelin Mokoon ja ostin tällaisen pienen pirteän peltilaatikon.

Jos en päädy antamaan lahjaksi tätä, se on oivallinen korttien säilytysrasia.

Löysin ne kadonneet kortitkin juuri, tuossa alla:

Pikku Myy -kortissa lukee:

"Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa."

Niinpä.

No oli siinä kortti poikinensa ja Mokosta tuli tänään lisää.

Kultakoristelukynä pitäisi vielä saada.

Ihanat askarteluillat edessä.

Mutta kauneinta oli tänään lumen kimallus aamuauringossa!

Hyvää yötä,

Adalmiina

Iltapäivän auringossa

Talvipäivän ratoksi leikin uusilla joulukorteilla.

Iltapäivän aurinko.

 Nautin joulukorteista perinpohjaisesti.

Varaan mieluisimmista löydöistä yhden kappaleen itselleni heti ostaessani. 

Jonain jouluna kokoelma karttuu monella kortilla mutta koska toisaalta saatan luopua joistakin entisistä korteista, kokoelma hieman elää.

Joskus kohdalle osuu onnenpotku, alennusmyynnissä olevia kortteja. 

Jossakin, jossakin aivan lähellä kaiken lisäksi, on parin kuukauden takainen monen kymmenen kortin ostos...mutta en löydä sitä.

Mihin ihmeeseen laitoin ne?

Sytytän kynttilöitä ja käperryn sohvan nurkkaan.

Huomenna on jo uskallettava ulos.

Viimeiset köhinät ja niiskutukset hellittävät.

Adalmiina

Takaisin talviunilta

Hei!

Kaivauduin jo melkein talviunille, mutta nyt olen kömpimässä takaisin.

Tuo kuva on viime viikolta, aamutuimaan töihin mennessä otettu.

Bling bling ja mainoksia mutta ihan kiva nähdä kirjaston modernit lukupaikat heti portaiden päästä.

Kahvipöydästä me näemme heidät lukemassa tenttiin, hörppimässä kahvia, teetä tai kaakaota sillalla ja he näkevät meidät ja me kaikki näemme alas kahvilaan, joten tunnelma on kuin mannermaisessa kahvilassa.

Keittiön ikkuna.

Jouluhössäkkä täyttää koko paikan mutta onneksi rakastan kimallusta ja jouluvaloja.

Enemmän pidän kyllä vierailusta ulkoilmassa joulumarkkinoiden tyylisissä käsityöläisten ja pienleipomoiden kojuissa. Hämeen Linnassa on 18.12. Tuomaanmarkkinat; Helsingissä Tuomaan markkinat avataan maanantaina 7.12. Espalla ja Turussa joulumarkkinat avattiin jo tänään. Monella pienemmälläkin paikkakunnalla on omia tunnelmallisia markkinatapahtumiaan.
Niin, ja Naisten 79. Joulumessut ovat Wanhassa Satamassa 2.- 6.12.
Maatilapuodit ovat joulun aikaan ihania paikkoja...joihinkin pikku joulumyyjäisiin edes täytyy päästä...

Muutamat kärryt käytävällä viime viikolla.

Toisesta suunnasta.

Lapsosia kirjastossa.

Kiitos Nina Bell.

Talvi.

Aamuhämärä ja iltahämärä yhä lähempänä toisiaan.

Adalmiina

Ollutta ja olevaa

Kuin unessa, muistojen valomeressä.

30.10. Timo-enon luona.

Juuret, perhe, suku, sisarukset, serkut, lapsuuden muuttuneet maisemat.

Tutut äänet, puheensorina, nauru, jatkuvuus, ajan kulu, katoavuus.

Tessie, ystävyys.

Näkymä järvelle.

Umpeen kasvaneet pellot, niityt, polut.

Jokaisella omat muistikuvansa.

Tihentynyt menneisyys lähellä.

Läsnä myös joukosta poistuneet.

Tuolla kalliolla leikimme lapsina. Mäen päältä ja toiselta rinteeltä poimimme kesäisin mansikoita heinänkorteen. Kallion alapuolella tasaisella maalla kulki suora hiekkakäytävä, jonka reunalla oli kukkia. Kalliosta oikealle, loivassa rinteessä, koivujen keskellä, seisoivat vanhempani hääpäivänään - näen sen valokuvista. Äidin sisaret ovat muutamassa kuvassa heidän seurassaan. He ovat kaikki nuoria ja he hymyilevät.

 Nyt on syksy, kallio on sammaleinen ja uudet puut ovat kasvaneet muinaiselle käytävälle.   

 Toisen kuistin vieressä kasvoi hanhikki ja toisen jasmiini, niin se oli.

Hyrrh...tänään, eilen, alkoi sataa räntää, seisoin pysäkillä Pasilassa.

Ai niin Jere, tällainen heppa Kirjasto Omenan Metsätähteen tuli 23.10. Sinä aamuna oli maa huurteessa ja asfaltti liukasta, mutta aurinko paistoi pian kirkkaalta taivaalta ja leikkitalvi loppui alkuunsa.

Ja tällainen kitara oli musiikkimessuilla 29.10.

 5.11. bussin ikkunasta. Päivät lyhenevät mutta onneksi aurinko näyttäytyy edelleen hetken silloin tällöin.

 

Mietintämyssy päässä,

Adalmiina

Messuamassa

Vantaan kaupunginkirjaston kirjastoauto Haave sekä tyylikäs vierailija.

 Haaveen kuvitus on unenomainen, lempeä ja hauska.

Nämä tytöt ovat olleet mukana tekemässä suloista kirjavinkkikioskia Espoon kaupunginkirjastolle.
Seuraavaksi kioski nähdään Entressen kirjastossa.

Askartelupöydässä syntyi hauskoja vihkoja esim. lukupäiväkirjoiksi.

Koiratytön vihko? (Kuvani oli kadonnut tästä. Lisään kun löydän.)

Myöhemmin pöydässä tehtiin origameja.

Taas ovat vinkkipurkit täynnä mutta entäs aamulla?
Sorry Pirkko ja Maru, ei kun rullaamaan...
Kiitos teille ja Ullalle (La Laa, kumpa olisit mukana!) ihanista ideoista!
I love this!

Lopuksi, aivan romuna, seisottuani (kahdenkymmenen minuutin välipalakahvitaukoa lukuunottamatta) HelMet-alueella klo 9.30 -16.30, hoipuin omille ostoksilleni ja koska vetokärryni oli jo täynnä vinkkikirjoja, ostin ennätysvähän kotikirjastoon.

Yllä näkyvä Hopealuistimet on M. Mapes Dodgen teoksesta Hans Brinker, or the silver Skates mukaillen suomentanut Velvi Gyllenberg. Kansi ja muu kuvitus Leena Puranen.
 Kirja on täysin puhdas ja kuin uusi ja se on painettu vuonna 1959.

Ostin kirjan, koska sen näkeminen juuri nyt,
luettuani erinomaisesti kirjoitetun
Carol Ann Leen  

Anne Frank 1929-1945:
Nuoren tytön elämä -teoksen,

toi mieleeni Annen ja sen, miten innoissaan hän opetteli luistelemaan.

13.1.1941 Anne kirjoitti sukulaisilleen Sveitsiin "Olen jokaisen vapaahetkeni luistinradalla." Hän kävi säännöllisesti luistelutunneilla.

Talvella 1941-42 juutalaisilta kiellettiin luistelu.

(Heinäkuun puolenväliin mennessä 1942  kaikki normaalielämä oli ehditty kieltää; "pakkosiirrot" alkoivat.
Keskitysleirejä oli perustettu jo vuonna 1933, mutta Berliinissä tammikuussa 1942 viimeisteltiin lopulliset tuhosuunnitelmat. Pakkosiirto-käsite tuolloin kesällä 1942 on nyt tarkasteltuna vainoharhaisen koneiston kielellisen naamioinnin ja manipuloinnin viimeisiä ilmaisuja. Teloituskuljetus, välisäilytys ennen tuhoamista jne. olisivat olleet ilmaisevia sanoja. Ilmaisevia? Mutta kun todellisuutta ei saanut ilmaista.
Sodassa ja manipuloinnissa ei koskaan puhuta luonnollisen kielen ilmaisuin vaan koodikielellä.
Luonnollisen kielen sanat ladataan uusin merkityksin ja siten tuhotaan terve kommunikointi.
Hirmuteot ovat mahdollisia kun mieli ja kieli kulkevat toisistaan erillään, kun moraali murtuu, kun ihmisen kunnioitus katoaa ja lajitoveri aletaan nähdä arvottomana ja halveksittavana, vihollisena.
 Se mitä tapahtui Euroopassa 1930-1945 on toistaiseksi synkin luku ihmiskunnan joukkosuggestio- ja vihahistoriassa.)

Annen serkku, viimeisin elossa oleva Annen sukulainen (vuonna 2010), Buddy Elias (Päiväkirjassa Bernd), 

Anne Frank Fonds -säätiön puheenjohtaja, sai jatkaa luistelua, 

koska maa, jossa hän asui, pysyi puolueettomana.

 Helsingin kirjamessuille mennessä perjantaina aamulla klo 9.30. Rauhanasema.

Terveisin,

Adalmiina 

Jotain keltaista ja jotain valkoista

Eilen torstaina Pasilan kirjastossa käymässä.

Keltaiset pensaat kirjaston edessä.

  Taustalla näkyvä puu oli jo lehdetön.

Tässä sitä taas ollaan, mutta mistä tuo karhu tuohon tuli.

 Tietenkin tämäkin piti purkittaa...

voi ei, tässä tehtiinkin mainosta, onneksi kollega oli mukana, en ollut ainoa joka tuli yllätetyksi...

 Kotimatkalla ihailin taas pensaita ja puita.

Vaahteran valoa.

Pensaassa naapuripuun lehtiä.

Länsiväylä tänään, aamulla. Aurinko nousee.

Yöllä oli ollut pakkasta. Monet puut ja pensaat pudottivat lehtensä. Keltainen matto peitti aamulla maan.

Äiti kertoi piippuköynnöksenkin pudottaneen  lehtensä. Talvi lähestyy nyt nopein askelin.

Pitkään saikin  ihailla keltaisten koivunlehtien tanssia ilmassa. Teillä ja kaduilla lehdet ovat tanssineet tien pinnan yläpuolella, liikenteen ilmavirroissa ja välillä tuulenkin. Kuin pienet keltaiset perhoset.

Tänään iltapäivällä katsoin ikkunasta ulos ja näin kauniin näyn: jotain keltaista ja jotain valkoista leijaili ilmassa. Keltaiset olivat koivunlehtiä ja valkoiset pienen perhosen siiven kokoisia lumiräntälevyjä. Tuijotin pitkään ilmestyksenomaista näkyä ja painoin sen syvälle sydämeeni. Keltaisia ja valkoisia perhosia. Kauneutta.

Nautin syksystä.

Adalmiina